Siirry sisältöön

Vulkanus (planeetta)

Wikipediasta
Hypoteettinen planeetta Vulkanus litografisessa kartassa vuodelta 1846.

Vulkanus oli hypoteettinen planeetta, jonka olemassaolo pääteltiin epäsuorasti 1800-luvun alussa Merkuriuksen rataliikkeen omituisuuksien takia. Nimensä tämä oletettu planeetta sai roomalaisten tulen­jumala Vulkanuksen mukaan. Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria selitti Merkuriuksen liikkeet ilman Vulkanusta, ja myöhempi tutkimus on osoittanut, ettei Merkuriuksen radan sisä­puolella voi olla planeettaa.

Vulkanuksen etsintä sai alkunsa, kun Pariisin observatorion johtaja Urbain Le Verrier totesi laskemalla, että Merkuriuksen radan aikojen kuluessa havaittu perihelikiertymä vuosisataa kohti oli noin 43 kaari­sekuntia suurempi kuin minkä tunnettujen planeettojen gravitaatiovoimat olisivat Newtonin lakien mukaan aiheuttaneet. [1] Selitykseksi poikkeamalle hän esitti, että Merkuriuksen ja Auringon välissä olisi vielä yksi planeetta. Samaan tapaan hän itse oli Uranuksen liikkeitä tutkimalla ja lasku­toimitusten avulla päätellyt Neptunuksen olemassaolon, ennen kuin se oli löydetty.

Koska tämä oletettu planeetta olisi ollut niin lähellä Aurinkoa, se olisi käytännössä ollut nähtävissä vain täydellisen auringon­pimennyksen aikana. Aina sellaisen sattuessa joukko tähti­tieteilijöitä yrittikin etsiä sitä. Ensimmäisenä sen väitti löytäneensä eräs ranskalainen amatööri­tähti­tieteilijä omatekoisella kaukoputkellaan, ja myöhemmin väitettyjä havaintoja saatiin lisää. Toden­näköisemmin nämä havainnot kuitenkin aiheutuivat joko eri­laisista Maan ilmakehän ilmiöistä tai kyseessä olivat kaukaiset tähdet, jotka vain sattuivat olemaan Maasta katsottuna samalla suunnalla.

Yleinen suhteellisuusteoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vulkanuksen etsintäyritykset päättyivät vasta, kun Einstein oli esittänyt yleisen suhteellisuus­teorian. [2]

Myöhemminkin jotkut tähti­tieteilijät ovat kuitenkin väittäneet löytäneensä sen. Yksi heistä oli yhdysvaltalainen Henry C. Courten, joka tutki vuoden 1970 auringon­pimennyksestä otettuja valokuvia.[3][4] Hän päätteli, että kuvista ainakin seitsemässä esiintyvät kohteet olivat todellisia ja että kyseessä olisi Merkuriuksen radan sisäpuolella, 0,1 tähti­tieteellisen yksikön etäisyydellä Auringosta oleva pikkuplaneetta. Sen läpimitaksi hän arvioi vähintään 130 ja enintään 800 kilometriä.[3] Löytöä ei kuitenkaan voitu vahvistaa, eikä planeetasta saatu havaintoja myöhemmin.[5] Mikäli kyseessä oli jokin todellinen kohde, kyseessä saattaa olla hetkellisesti lähelle Aurinkoa tullut, ennestään tuntematon komeetta tai pieni asteroidi, joka läpimitta tuskin ylittää 60 kilometriä.[3]

  • Richard Baum & William Sheehan: Vulkanus - suuri planeetanmetsästys. Art House, 1998. ISBN 951-884-235-3
  1. Baum-Sheehan s.151-152
  2. Baum-Sheehan s.255-256
  3. a b c Vulcan (hypothetical planet) ChemEurope.com.
  4. Pikkuinen uusi planeetta löytyi auringon läheltä. Helsingin sanomat, 23.1.1972. Artikkelin verkkoversio.
  5. Peter Lancaster Brown: ”Planeettojen liikkeet”, Jokamiehen tähtitiedettä, s. 45. Suomentanut Pertti Jotuni. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5