Siirry sisältöön

Transrasva

Wikipediasta
Ruokien rasvat
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.

Transrasvat ovat kovia yksittäis- tai monityydyttymättömiä rasvahappoja[1]. Ne eroavat molekyylirakenteeltaan muista tyydyttymättömistä rasvahapoista siten, että kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat eri puolilla. Kyseessä on esimerkki cis-trans-isomeriasta.

Trans (Elaidiinihappo) Cis (Oleiinihappo) Tyydyttynyt (Steariinihappo)
Elaidiinihappo on tyydyttymätön transrasvahappo, jota löytyy osittain kovetetuista kasvisöljyistä.[2] Oleiinihappo on cis-tyydyttymätön happo, josta oliiviöljy muodostuu 55–80-prosenttisesti.[3] Steariinihappo on tyydyttynyt rasvahappo, jota löytyy eläinrasvoista ja tuotteista, jotka ovat täydellisesti kovetettuja.
Nämä rasvahapot ovat cis-trans-isomeerejä ja ovat identtiset muuten paitsi kaksoissidoksen paikassa. Tämä rasvahappo ei sisällä kaksoissidosta eikä ole isomeeri kahdelle aikaisemmalle.
Cis- ja transrasvahappojen rakenne

Transrasvat jaetaan toisaalta luonnollisiin transrasvoihin, jotka sisältävät sekä cis- että trans-tyyppisen kaksoissidoksen sekä kasviöljyjen puhdistuksen[4] ja toisaalta ruokaöljyn valmistuksen ja kovetuksen yhteydessä syntyneisiin suoraketjuisiin eli teollisiin tai keinotekoisiin transrasvoihin, jotka sisältävät pelkkiä trans-kaksoissidoksia[5].

Luonnolliset transrasvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakseenihappo (C18H34O2) ja konjugoidut linolihapot (esim. rumeenihappo C18H32O2) ovat luonnollisia transrasvoja. Konjugoidun linolihapon päiväsaanti oli 2010-luvun Suomessa vain muutamia gramman kymmenyksiä.[6]

Luontaisia transrasvoja esiintyy lehmän- ja muiden märehtijöiden maidossa ja lihassa[7]. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan talin eli naudanrasvan transrasvapitoisuus on 5–6 prosenttia, voin 2–7 ja täysmaidon 0,07–0,1 prosenttia.[8] Elintarviketietokanta Finelin mukaan voissa on 2 prosenttia transrasvaa, kypsytetyissä juustoissa 0,1–1,7 prosenttia ja naudan- ja sianlihan transrasvapitoisuus olisi rasvapitoisuudesta riippuen 0–0,4 prosenttia.[9][10][11] Kuohukerma (rasvapitoisuus 40 %) sisältää 1,6 % luontaista transrasvaa, naudanliha (rasvapitoisuus 15 %) 0,2 %, broileri nahkoineen 0,1 % ja pekoni 0 %.[12]

Suoraketjuiset transrasvat (teolliset transrasvat ja uppopaiston synnyttämät transrasvat)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elaidiinihappo (C18H34O2) on erittäin yleinen keinotekoinen transrasva, joka esiintyy osittain kovetetuissa kasvi- ja kalaöljyissä.[13][14]

Suoraketjuista eli keinotekoista transrasvaa voi syntyä kolmella eri tavalla. Niitä voi syntyä teollisten prosessien yhteydessä, kun kasviöljyjä valkaisustaan eli puhdistetaan (raffinoidaan)[4]. Lisäksi niitä syntyy kasviöljyjen osittaisessa kovetuksessa[5]. Osittain kovetetun kasvirasvan transrasvapitoisuus on yleensä 25–50 prosenttia.[15] Kolmas syntytapa on ruokien uppopaistaminen monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävässä öljyssä.

Kasviöljyn osittainen kovettaminen moninkertaistaa sen sisältämän teollisen transrasvan määrän[16]. Osittainen kovettaminen tapahtuu katalyyttisesti matalassa paineessa hydraamalla, jolloin osa tyydyttymättömien rasvahappojen cis-kaksoissidoksista muuttuu trans-kaksoissidoksiksi.[17] Teollisten kasvirasvojen transrasvamäärä riippuu käytetystä öljystä ja sen kovetusasteesta. Esimerkiksi osittain kovetettu soijaöljy sisältää noin 44–50 prosenttia transrasvaa.[18] Kovetetut kasvirasvat sisältävät etenkin elaidiinihappoa[19], joka lisää erittäin harvan VLDL-kolesterolin määrää ja vähentää tiheän HDL-kolesterolin määrää[20].

Elintarviketeollisuus käyttää hydrogenoitua ruokaöljyä eli osittain kovetettua kasvirasvaa luontaisen kasvirasvan sijaan esimerkiksi leivonnaisissa, koska se pidentää tuotteiden säilyvyyttä ja parantaa niiden rakennetta. Teollista transrasvaa löytyy myös valmistaikinoista, perunalastuista, naksuista ja mikropopcornista.[21] Margariini kovetettiin aikaisemmin vain osittain, minkä vuoksi se sisälsi noin 25 prosenttia suoraketjuista transrasvaa vuosina 1960–1985[22].

Hydraus (vedytys)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä kasvirasvat ovat nestemäisiä, koska ne koostuvat tyydyttymättömistä cis-rasvoista. Cis-rasvahapossa on cis-kaksoissidos, jonka takia molekyyli on aina mutkalla eikä kiteydy yhtä helposti kiinteäksi kuin suoraksi vedettävä tyydyttynyt rasva. Jos tyydyttymättömiin rasvoihin liitetään vetyä katalyytin avulla, niistä saadaan kiinteitä. Osittain kovetettu kasvirasva käsitellään kemiallisesti katalyytilla paineistetussa vetykaasussa. Prosessin tarkoitus on nostaa rasvan sulamispistettä muuttamalla tyydyttymättömiä rasvoja tyydyttyneiksi, mutta osa tyydyttymättömistä rasvoista muuttuu saman katalyytin vaikutuksesta trans-rasvoiksi. Trans-rasvat ovat tyydyttyneiden rasvojen tavoin suoraketjuisia ja huoneenlämpötilassa kiinteitä. Siksi niistä molemmista käytetään nimitystä kova rasva. Osittain kovetettu kasvirasva sisältää trans-rasvoja. Jos kovetus on täydellistä, rasva ei sisällä trans-rasvaa vaan tyydyttynyttä rasvaa.

Hydrogenointi tarkoittaa kaasumaisen vedyn lisäysreaktiota rasvaan katalyyttisesti niin, että kaksoissidokset pelkistyvät siten, että ketjuun liittyy vetyä, rasva ”tyydyttyy”. Samalla se muuttuu kiinteämmäksi ja sen sulamislämpötila nousee. Hydrogenointiprosessilla nestemäisiä (tyydyttymättömiä) kasvirasvoja prosessoidaan leipomo- ja elintarviketeollisuuden tarpeisiin, sillä nestemäiset rasvat soveltuvat huonosti leivontaan, ja kovetetun kasvirasvan hinta on murto-osa voin tai laardin hinnasta. Lisäksi kovetettuja kasvirasvoja sisältävien elintarvikkeiden myyntiaika pitenee, koska helpommin hapettuva kaksoissidos korvautuu vaikeammin reagoivalla tyydyttyneellä hiiliketjun osalla. Trans-rasvojen muodostuminen on siis sivureaktio, jota ei haluta.

Trans-rasvojen synty hydrogenointiprosessissa riippuu käytetystä paineesta: mitä alhaisempi paine, sitä enemmän trans-rasvoja syntyy. Yhdysvaltain maatalousministeriön tutkimusten mukaan yleensä prosessissa käytetyssä 150 kPa:n paineessa soijaöljyä hydraamalla syntyi 40 % trans-rasvoja; kun samaa prosessia yritettiin 1,5 MPa:n paineessa, trans-rasvoja syntyi vain 6 % saannosta.

Trans-rasvoja syntyy aina, kun hydrausta ei suoriteta loppuun eli täysin tyydyttyneeseen rasvaan asti. Syy on reaktion mekanismissa. Reaktio on alkeenin hydrogenaatio, jolle nykyään hyväksytty[23] mekanismi[24] perustuu siihen, että reaktio tapahtuu yksi vetyatomi kerrallaan: ensin kaksoissidokseen liittyy yksi vetyatomi, jolloin toinen hiiliatomi on kiinni katalyytissä, minkä jälkeen lisätään toinen vetyatomi toiseen (katalyytillä olleeseen) hiileen. Ensimmäinen vedyn lisäys on palautuva, toinen käytännössä palautumaton. Katalyytillä oleva välituote, jossa on vielä vain yksi lisätty vety, on periaatteessa tyydyttynyt yhdiste, jolloin hiili-hiilisidos voi pyöriä, ja koska trans-muoto on termodynaamisesti suositumpi, se todellakin pyörii trans-muotoon. Koska ensimmäinen vaihe on palautuva, katalyytiltä poistuu myös trans-rasvaa. Niinpä vain reaktion pakottaminen tyydyttyneeseen rasvaan asti estää trans-rasvan muodostumisen ja korkea vetypaine (jossa reaktio on nopea) vähentää sitä.

Margariinit kovetetaan nykyisin katalyyttisen vaihtoesteröinnin avulla siten, että kasviöljyn tyydyttymättömiä rasvahappoja hydrataan ensin tyydyttyneiksi. ja vaihtoesteröidään sen jälkeen hydraamattoman kasviöljyn kanssa. Lähtöaineiden luontaiset triglyseridit hajoavat ja rakentuvat uudestaan vaihtoesteröinnin katalyysisynteesissä, jolloin syntyy kovia synteettisiä uusrasvoja, jotka tekevät margariinista kiinteää. Vaihtoesteröinnissä ei synny transrasvoja, mutta vaihtoesteröinnillä tuotettujen uusrasvojen pitkäaikaiskäytön terveysvaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan.[25]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoraketjuiset transrasvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen sydäntautitutkija ja Illinoisin yliopiston professori Fred Kummerow löysi teollisten eli suoraketjuisten transrasvojen vaarallisuuden jo 1950-luvulla.[26] Sen jälkeen karttunut tutkimusnäyttö todistaa, että etenkin osittain kovetettujen kasviöljyjen sisältämän trans-18:2 isomeerin sekä sydän- ja verisuonisairastavuuden väliltä on löytynyt voimakas korrelaatio.[27] Tämä liittynee osin siihen, että teolliset transrasvat vähentävät hyödyllisen HDL-kolesterolin ja lisäävät haitallisen LDL-kolesterolin määrää heikentäen niiden välistä suhdetta.[21] Esimerkiksi elaidiinihappo laskee HDL-kolesterolia ja nostaa VLDL-kolesterolia.[28] Transrasvat edesauttavat lisäksi LDL-kolesterolin hapettumista, mikä on ateroskleroosin syntyprosessin merkittävä alkuvaihe.

Vuonna 2016 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan teollisen transrasvan saanti, toisin kuin luontaisen transrasvan saanti, oli kohtalaisen varmasti yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Teollisen transrasvan saantiin littyviä tuloksia tuloksia pidettiin varmempina, koska sen saanti oli 2,5 kertaa suurempaa kuin luontaisen transrasvan saanti. Kumpikaan transrasvan muoto ei ollut toisaalta yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen. Tämä tulos perustui tutkimuksiin, joissa oli yhteensä yhteensä 71 000 osanottajaa. Tästä huolimatta oli saatu heikkoa näyttöä siitä, että transrasvan kokonaissaanti olisi yhteydessä suurempaan kokonaiskuolleisuuteen. Kyseinen näyttö perustui tutkimuksiin, joissa oli yhteensä yhteensä noin 20 000 osanottajaa. Havaittu ristiriita johtui tutkimuskatsauksen laatijoiden mukaan todennäköisesti siitä, että suurin osa transrasvan kokonaissaannista muodostui teollisesta transrasvasta. Lisäksi on vaikea todentaa, kuinka suuret osuudet transrasvojen saannista muodostuivat teollisista ja luontaisista transrasvoista. [27] Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin ja erikoistutkija Liisan Valstan mukaan teollisuusperäisten transrasvojen haittoja vahvistaa näennäisesti se, että niiden saantilähteet ovat epäterveellisempiä kuin meijerituotteet, jotka ovat tärkeimmät märehtijäperäisen transrasvan lähteet.[29]

Teollisen transrasvan on havaittu lisäävän myös riskiä sairastua dementiaan.[30] Lisäksi on viitteitä siitä, että teollinen transrasva lisää kroonista tulehdusta.[21]

Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen akatemian mukaan teolliset transrasvat muodostavat terveysriskin kaikilla saantitasoilla, minkä vuoksi niiden saanti pitäisi rajoittaa mahdollisimman pieneksi.[31] WHO:n mukaan maailmanlaajuisesti yli 278 000 kuolemaa voidaan vuosittain yhdistää teollisesti tuotettujen transrasvojen saantiin.[32]

Luontaiset transrasvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut katsaukset ja kokeelliset tutkimukset ovat luokitelleet märehtijöistä peräisin olevat transrasvat vähemmän haitallisiksi kuin keinotekoiset transrasvat tai terveyden kannalta jopa neutraaleiksi.[33][34] Vuonna 2015 julkaistussa interventiossa vakseenihappo (märehtijäperäisen transrasvan yleisin rasvahappo) ja elaidiinihappo (teollisen transrasvan yleisin rasvahappo) aiheuttivat kuitenkin samanlaiset, sydän- ja verisuonisairauksien kannalta haitalliset muutokset lipidimetaboliaan.[35] Vastaavaan päätelmään tulivat aikaisemmin WHO:n julkaisemassa meta-analyysissa Brouwer ym. ja Euroopan elintarvike­turvallisuus­viranomainen EFSA tieteellisessä lausunnossaan.[36][37]

Maailman terveysjärjestö WHO pitää luontaisia ja teollisia transrasvoja yhtä lailla haitallisina.[32]

Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että niiden keskuudessa, joiden veressä oli jonkin verran (mediaani 0,07 %) maitorasvan sisältämää luontaista transrasvaa, esiintyi 85 prosenttia vähemmän haimasyöpää kuin niillä, joiden veressä ei ollut ollenkaan luontaista transrasvaa. Sillä neljänneksellä, jolla oli veressä eniten luontaista transrasvaa (mediaani 0,63 %), oli 66 prosenttia vähemmän haimasyöpää kuin niillä, joiden veressä ei ollut ollenkaan luontaista transrasvaa.[38]

Maidossa esiintyvän vakseenihapon saannin on havaittu vähentävän veren triglyseridipitoisuutta ja kylomikroneita, jotka kumpikin lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.[5] Vuonna 2005 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa havaittin, että paljon rasvaisia maitotuotteita nauttivilla naisilla esiintyi 40 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin niillä jotka käyttivät niitä vain vähän tai ei lainkaan. Maidosta peräisin oleva konjugoitu linolihappo vähentää syöpään liittyvien mutaatioiden syntymistä paksusuolen keskiosassa eli koolonissa.[39]

Saanti ja suositukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHO:n mukaan aikuisten tulisi rajoittaa transrasvan saantinsa vähempään kuin 1 prosentti kokonaisenergiasta, joka vastaa korkeintaan 2,2:ta grammaa 2 000 kilokalorin ruokavaliossa.[32]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisen transrasvan saanti on nykyisin vähäistä.[29] Tähän on vaikuttanut etenkin se, että margariiniteollisuus alkoi käyttää 1990-luvun puolivälin jälkeen uusia valmistusmenetelmiä.[40][41][42] Kasviöljyjen osittaishydrauksesta siirryttiin Suomessa vuosien 1995-2000 aikana katalyyttiseen vaihtoesteröintiin, jossa hydrauksen avulla täysin kiinteäksi kovetettu rasva vaihtoesteröidään juoksevan öljyn kanssa. Vaihtoesteröinnin käyttöönotto vähensi huomattavasti suoraketjuisten transrasvojen pitoisuuksia margariiniss siitä huolimatta, että myös täysin kovetettuun kasviöljyyn jää aina pieniä määriä teollista transrasvaa.[43] Vuonna 2006 myönnettiin kuitenkin patentti uudelle margariinin valmistusmenetelmälle, jonka avulla transrasvahappojen osuus kaikista rasvahapoista valmiissa tuotteessa jäi alle1 prosentin.[44]

Myös margariiniöljyn ell osittain kovetetun kasviöljyn korvaaminen runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävällä luontaisella palmu- tai kookosöljyllä on vähentänyt transrasvan määrää margariineissa. Palmu- ja kookosöljyä ei tarvitse hydrata, koska ne ovat jo luontaisesti puolijähmeitä.[45][46][47]

FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan transrasvahappojen kokonaissaanti työikäisillä suomalaisilla oli keskimäärin vain noin gramman päivässä, josta alle viidennes muodostui kasvirasvasta peräisin olevista teollisista transrasvahapoista. Levitteet ja öljyt olivat osanottajien suurin teollisten transrasvojen lähde.[48]

Suomessa myytävistä valmisruoista löytyi Fineli-tietokannan mukaan teollista transrasvaa vuonna 2025 seuraavasti: juustonaksut 0,3 %, margariini 0–0,5 %, viinerit ja pulla 0–0,5 %, kakut ja tortut 0,2–1,5 %, ranskalaiset perunat, lohkoperunat ja vastaavat 0–0,3 %, hampurilaiset 0–0,5 %.[49][50][51][52][53][54]

Iso-Britannia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossa-Britanniassa paljastui vuonna 2004, että broileri- ja hampurilaisravintoloiden kaltaisten pikaruokapaikkojen ruoka-annokset sisältävät runsaasti teollista transrasvaa. Esimerkiksi KFC-ravintolaketjun friteerattua broileria ja ranskalaisia perunoita sisältävä ateria sisäsi 4,4 grammaa transrasvaa. McDonald’sin vastaavassa sataprosenttisessa rypsiöljyssä kypsennetty annos sisälsi 3 grammaa teollista transrasvaa, vaikka sen ruokien transrasvapitoisuus oli vähentynyt alle puoleen vuoden 1998 tasosta. Myös yksi ainoa kinuskileivos saattoi sisältää 2,5 grammaa teollista transrasvaa.[55]

Ison-Britannian vuoden 2004 suosituksena oli, että naisten teollisten transrasvojen saanti jäisi alle 4,4 grammaan päivässä ja miesten 5,6 grammaan.[55]

Britannian terveysviranomaiset (UK Food Standards Agency) ilmoittivat vuonna 2006 pyrkivänsä muuttamaan direktiivejä siten, että transrasvojen määrät ilmoitettaisiin elintarvikkeiden tuoteselosteissa.[56]

Tanska

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivittäinen teollisten transrasvojen keskisaanti väheni Tanskassa vuoden 1980 kahdesta grammasta vuoden 1999 alle 0,5 grammaan.[57]

Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten yleisimpien transrasvanlähteiden pitoisuuksia selvitettiin vuosina 1995-98 toteutetussa laajassa yhteiseurooppalaisessa Transfair-tutkimushankkeessa. Sen tuloksia täydennettiin Ruotsin elintarvikevirastoLivsmedelverketin vuosina 1998-2002 tekemillä lisätutkimuksilla, jotka osoittivat, että kasvipohjaisten ravintorasvojen transrasvahappojen pitoisuus oli laskenut yleisesti 0,5 prosenttiin kaikkien sisältämiensä rasvahappojen kokonaismäärästä. Edellä mainituissa tutkimuksissa tutkittujen margariinien suurin transrasvapitoisuus oli 2,5 g/100 g tuotetta. Ruokaöljyn transrasvapitoisuus oli vain 0,3 %. Pikaruokaloiden ranskanperunoista löytyi 4,2 % transrasvahappoja mutta pakastetuista ranskanperunoista vain 1 %. Kasvirasvajäätelö sisälsi 2 % transrasvoja. Maitosuklaa sisälsi vain 0,2 % transrasvaa mutta suklaakonvehdit 1,5 %.[12]

Elintarviketeollisuus vähensi 1990-luvun puolivälissä merkittävästi tuotteidensa transrasvapitoisuuksia.[12] Ruotsin elintarvikevirasto suositteli rajoittamaan sydän- ja verisuonisairauksia aiheuttavien teollisten transrasvojen saantia vuonna 2006.[58] Ruotsalaislapset saivat keinotekoista transrasvaa vuonna 2006 etenkin teollisista perunavalmisteista (13 %) ja kasviperäisistä ravintorasvoista (6 %).[59] Keinotekoisten ja luontaisten transrasvojen kokonaissaanti oli ruotsalaisnaisilla keskimäärin 2,3 grammaa päivässä vuonna 2006. Miehillä vastaava luku oli 3 grammaa.[60]

Kanada

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanada oli ensimmäinen maa, jossa laadittiin säädös transrasvojen pakkausmerkinöistä. Säädös laadittiin joulukuussa 2002, ja astui voimaan joulukuussa 2005. Kanadalaisten viranomaisten mukaan säädös ei riko tavaroiden vapaata liikkuvuuden periaattetta, koska se on välttämätön kansanterveyden kannalta.[61]

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa keskimäärin 15 prosenttia margariinin sisältämästä rasvasta oli transrasvaa vielä vuonna 2006.[62] Majoneesissa transrasvan osuus rasvasta oli 2000-luvun alkuvuosina 0,1–0,5 prosenttia ja rypsiöljyssä 0,1–0,5 %.[63] Keskikokoinen annos ranskalaisia perunoita sisälsi tyypillisesti noin viisi grammaa transrasvaa vuosina 2005–2008, jonka jälkeen transrasvan määrä laski alle määritysrajan. Transrasvan väheneminen johtui siitä, että ranskalaisten paisto osittain kovetetussa kasviöljyssä kiellettiin Yhdysvalloissa.[64]

KFC:n ateria.

Amerikkalaiset saivat transrasvoja elintarvikevirasto FDA:n arvion mukaan lähes 6 grammaa vuorokaudessa vuonna 1995.[65] Pääasiallinen teollisten transrasvojen lähde olivat margariinit, keksit, makeiset, pikaruoka, perunalastut ja muu vastaa pikkupurtava sekä uppopaistettu ruoka. Päivittäinen transrasvojen keskisaanti väheni Yhdysvalloissa vuoden 1984 kymmenestä grammasta vuoden 1995 neljään grammaan. Jopa puolet leipomotuotteiden valmistukseen käytetystä rasvasta saattoi olla puhdasta transrasvaa vuonna 2004.[57] Procter & Gamble's valmistama suosittu Crisco-merkkinen margariini sisälsi vielä 1990-luvulla 50 prosenttia transrasvaa.[66]

Yhdysvalloissa astui vuoden 2003 alusta astui voiman määräys, jonka mukaan tuoteselosteessa on mainittava keinotekoisten transrasvojen määrä.[67] New Yorkin terveysviranomaiset suunnittelivat keinotekoisten transrasvojen määrän huomattavaa rajoittamista ravintolaruoissa vuonna 2006.[68] Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin hampurilaisketju Wendy’s ilmoitti tuolloin vähentävänsä keinotekoisen transrasvan määrää ranskalaisissa perunoissaan kuudesta grammasta puoleen ja nollatasolle kanaruoissa.[69] McDonald’s lupasi vuonna 2002 korvata keinotekoiset transrasvat muilla rasvoilla, muttei lunastanut täysin lupaustaan edes neljässä vuodessa.[70]

Broileriruokiin erikoistunut Kentucky Fried Chicken (KFC) haastettiin kesäkuussa 2006 oikeuteen liikaa keinotekoista transrasvaa sisältävästä ruoasta. Yksi annos saattoi ilman varoituksia sisältää 15 g transrasvaa.[71][72] Katju KFC ilmoitti lokakuussa 2006 lopettavansa transrasvojen käytön USA:n ravintoloissaan seuraavana vuonna.[73] New Yorkin kaupunki päätti vuonna 2006 kieltää transrasvojen käytön ravintoloissa heinäkuusta 2008 alkaen.[74] Myös Kalifornian osavaltio kielsi transrasvat ravitsemusliikkeissä vuoden 2010 alusta, ja vuoden 2011 alusta myös leipomotuotteissa.lähde? Maassa astui lopulta voimaan keinotekoisten teollisten transrasvojen täyskielto vuonna 2018.[26]

Suoraketjuisten transrasvojen saannin säätely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHO on suositellut teollisesti tuotettujen transrasvojen määrän rajoittamista kansallisesti enintään 2 grammaan 100:aa rasvagrammaa kohti kaikissa elintarvikkeissa. Lisäksi tulisi säätää kansallinen kielto osittain kovetettujen öljyjen valmistukselle tai käytölle elintarvikkeiden ainesosina.[75]

Yhdysvalloissa on vuodesta 2006 lähtien ollut pakollista ilmoittaa elintarvikkeiden ravintosisältömerkinnöissä transrasvojen määrä. Vuonna 2015 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA katsoi, että osittain kovetetut öljyt eivät enää ole yleisesti turvallisiksi tunnustettuja, mikä käytännössä johti niiden poistamiseen elintarvikkeista. Siirtymäjat päättyivät vuoden 2021 alkuun mennessä.[76]

Euroopan unionin komission asetuksen mukaan loppukuluttajalle tai vähittäiskauppaan tarkoitetussa elintarvikkeessa muun transrasvan kuin eläinperäisessä rasvassa luontaisesti esiintyvän transrasvan pitoisuus saa olla enintään 2 grammaa transrasvaa 100:aa grammaa rasvaa kohden (ei painoa kohden).[77] Täten esim. keksissä, jossa on 25 prosenttia rasvaa, saa olla transrasvaa enintään 0,5 prosenttia keksin painosta.

Euroopan unionin alueella transrasvahappoja ei ole lupa ilmoittaa ravintoarvomerkinnässä eikä tällä hetkellä muuallakaan pakkauksessa.[77] Elintarvikkeessa on mahdollisesti transrasvahappoja, jos ainesosaluettelossa on merkintä ”osittain kovetettu” kasviöljy tai kasvirasva. Sen sijaan merkintä ”osa kovetettu” tarkoittaa, että osa rasvasta on kovetettu kokonaan tyydyttyneeksi rasvaksi. Tällöin tuotteeseen ei ole kovetusprosessissa muodostunut lainkaan transrasvahappoja.[78]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cis and Trans, Saturated and Unsaturated: What does it all mean? Don Mercer. Department of Food Science. University of Guelph. https://iufost.org/iufostold/wp-content/uploads/2020/05/95-Cis-Trans-Satd-and-Unsatd.pdf
  2. ↑ Alonso L, Fontecha J, Lozada L, Fraga MJ, Juárez M: Fatty acid composition of caprine milk: major, branched-chain, and trans fatty acids. Journal of Dairy Science, 1999, 82. vsk, nro 5, s. 878–84. PubMed:10342226 doi:10.3168/jds.S0022-0302(99)75306-3 (englanniksi)
  3. ↑ Alfred Thomas: ”Fats and Fatty Oils”, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry. Wiley-VCH, 2002. doi:10.1002/14356007.a10_173 ISBN 3527306730 (englanniksi)
  4. ↑ a b Heikki Puhakka: Happoaktivoidun selluloosan käyttö rypsiöljynsuodatusapuaineena. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68384/Puhakka_Heikki.pdf;jsessionid=A0113344779306219725B707C66B2DF6?sequence=1
  5. ↑ a b c Ye Wang, M. Miriam Jacome-Sosa, Donna F. Vine, Spencer D. Proctor: Beneficial effects of vaccenic acid on postprandial lipid metabolism and dyslipidemia: Impact of natural trans-fats to improve CVD risk 20.5.2010. Lipid Technology. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Antti Aro: CLA eli konjugoitunut linolihappo Terveyskirjasto. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 5.7.2011.
  7. ↑ What Are Trans Fats, and Are They Bad for You? Healthline. 30.7.2019. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Maria Teresa Tarrago-Trani, Katherine M. Phillips, Linda E. Lemar, Joanne M. Holden: New and Existing Oils and Fats Used in Products with Reduced Trans-Fatty Acid Content. Journal of the American Dietetic Association, 1.6.2006, 106. vsk, nro 6, s. 867–880. doi:10.1016/j.jada.2006.03.010 ISSN 0002-8223 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  9. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, voi) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  10. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, kypsytetty juusto) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  11. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, naudanliha, sianliha) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  12. ↑ a b c Transfettsyror i Livsmedel Wulf Becker, nutritionist, Livsmedelverket (pdf) (ruotsiksi) Ks.myös taulukko Innehåll av fettsyror i olika livsmedel (g/100 g vara). Resultat från Transfairstudien 1995-98 och Livsmedelsverkets analyser 1998-2002.
  13. ↑ Alonso L, Fontecha J, Lozada L, Fraga MJ, Juárez M: Fatty acid composition of caprine milk: major, branched-chain, and trans fatty acids. J. Dairy Sci., 1999, 82. vsk, nro 5, s. 878–84. PubMed:10342226 doi:10.3168/jds.S0022-0302(99)75306-3
  14. ↑ Wulf Becker: Transfettsyror i livsmedel. www.slv.se. Livsmedelsverket. Arkistoitu 23.7.2006. Viitattu 4.7.2025.
  15. ↑ Maria Teresa Tarrago-Trani, Katherine M. Phillips, Linda E. Lemar, Joanne M. Holden: New and Existing Oils and Fats Used in Products with Reduced Trans-Fatty Acid Content. Journal of the American Dietetic Association, 2006-06, 106. vsk, nro 6, s. 867–880. doi:10.1016/j.jada.2006.03.010 ISSN 0002-8223 Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Ask the Expert: Concerns about canola oil The Nutrition Source. 13.4.2015. Viitattu 6.5.2021. (englanniksi)
  17. ↑ About Trans Fat and Partially Hydrogenated Oils Center for Science in the Public Interest.
  18. ↑ Ask the Expert: Concerns about canola oil The Nutrition Source. 13.4.2015. Viitattu 6.5.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Alonso L, Fontecha J, Lozada L, Fraga MJ, Juárez M: Fatty acid composition of caprine milk: major, branched-chain, and trans fatty acids. J. Dairy Sci., 1999, 82. vsk, nro 5, s. 878–84. PubMed:10342226 doi:10.3168/jds.S0022-0302(99)75306-3
  20. ↑ Abbey M, Nestel PJ: Plasma cholesteryl ester transfer protein activity is increased when trans-elaidic acid is substituted for cis-oleic acid in the diet. Atherosclerosis, 1994, 106. vsk, nro 1, s. 99–107. PubMed:8018112 doi:10.1016/0021-9150(94)90086-8
  21. ↑ a b c Hydrogenated Vegetable Oil: Uses, Downsides, and Food Sources Healthline. 25.9.2019. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Ravinder Reddy, American Heart Association. Trans Fat Conference. October 10-11, 2006. Kuvaesitys.
  23. ↑ Gallezot, Pierre. "Hydrogenation – Heterogeneous" in Encyclopedia of Catalysis, Volume 4, toim. I. T. Horvath, John Wiley & Sons, 2003. (englanniksi)
  24. ↑ J. Horiuti; M. Polanyi: Transactions of the Faraday Society 30 (1934) 1164–1172. DOI: 10.1039/TF9343001164 (englanniksi)
  25. ↑ Toistaako kasviöljyjen kovetuksen historia itseään? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 18.5.2021.
  26. ↑ a b Katie Hafner, Fred A. Kummerow, an Early Opponent of Trans Fats, Dies at 102, New York Times (June 1, 2017).
  27. ↑ a b Russell J de Souza, Andrew Mente, Adriana Maroleanu, Adrian I Cozma, Vanessa Ha, Teruko Kishibe, Elizabeth Uleryk, Patrick Budylowski, Holger Schünemann, Joseph Beyene, Sonia S Anand: Intake of saturated and trans unsaturated fatty acids and risk of all cause mortality, cardiovascular disease, and type 2 diabetes: systematic review and meta-analysis of observational studies bmj.com. doi:10.1136/bmj.h3978 Viitattu 30.5.2025.
  28. ↑ Abbey M, Nestel PJ: Plasma cholesteryl ester transfer protein activity is increased when trans-elaidic acid is substituted for cis-oleic acid in the diet. Atherosclerosis, 1994, 106. vsk, nro 1, s. 99–107. PubMed:8018112 doi:10.1016/0021-9150(94)90086-8
  29. ↑ a b Mikael Fogelholm ja Liisa Valsta: Ovatko transrasvat uhka kansanterveydelle? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2016;132(15):1304-6. Viitattu 15.2.2025.
  30. ↑ Takanori Honda, Tomoyuki Ohara, Masakazu Shinohara, Jun Hata, Ryuji Toh, Daigo Yoshida: Serum elaidic acid concentration and risk of dementia: The Hisayama Study. Neurology, 26.11.2019, nro 22, s. e2053–e2064. PubMed:31645469 doi:10.1212/WNL.0000000000008464 ISSN 0028-3878 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  31. ↑ FDA Puts Trans Fat on the Chopping Block www.medpagetoday.com. 7.11.2013. Viitattu 11.2.2021. (englanniksi)
  32. ↑ a b c WHO: Trans fat (Key facts) who.int. 24.1.2024. Viitattu 13.2.2025. (englanniksi)
  33. ↑ Gayet-Boyer C, Tenenhaus-Aziza F, Prunet C, ym.: Is there a linear relationship between the dose of ruminant trans-fatty acids and cardiovascular risk markers in healthy subjects: results from a systematic review and meta-regression of randomised clinical trials pubmed.ncbi.nlm.nih.gov. doi:10.1017/s0007114514002578 Viitattu 30.5.2025.
  34. ↑ Krogager TP, Nielsen LV, Kahveci D, Dyrlund TF, Scavenius C, Sanggaard KW, Enghild JJ.: Hepatocytes respond differently to major dietary trans fatty acid isomers, elaidic acid and trans-vaccenic acid Proteome Sci. 2015 Dec 1;13:31. doi:10.1186/s12953-015-0084-3 Viitattu 30.5.2025.
  35. ↑ Gebauer SK, Destaillats F, Dionisi F, Krauss RM, Baer DJ: Vaccenic acid and trans fatty acid isomers from partially hydrogenated oil both adversely affect LDL cholesterol: a double-blind, randomized controlled trial Am J Clin Nutr. 2015 Dec;102(6):1339-46. doi:10.3945/ajcn.115.116129 Viitattu 30.5.2025.
  36. ↑ Brouwer, Ingeborg A.: Effect of trans-fatty acid intake on blood lipids and lipoproteins: a systematic review and meta-regression analysis (5 Conclusion) 2016. World Health Organization (WHO). ”Although the number of studies of ruminant TFA intake was limited, significant reductions were observed in total and LDL cholesterol when ruminant TFA were replaced with cis-PUFA, and in LDL cholesterol when they were replaced with cis-MUFA. With the exception of effects on triglycerides and HDL cholesterol when ruminant TFA were replaced with SFA, outcomes for ruminant TFA were in the same direction as for industrial TFA.” Viitattu 21.4.2025.
  37. ↑ EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition, and Allergies (NDA): Scientific Opinion on Dietary Reference Values for fats, including saturated fatty acids, polyunsaturated fatty acids, monounsaturated fatty acids, trans fatty acids, and cholesterol efsa.onlinelibrary.wiley.com. doi:10.2903/j.efsa.2010.1461 Viitattu 30.5.2025.
  38. ↑ Neda Ghamarzad Shishavan, Ashraf Mohamadkhani, Sadaf Ghajarieh Sepanlou, Sahar Masoudi, Maryam Sharafkhah, Hossein Poustchi: Circulating plasma fatty acids and risk of pancreatic cancer: Results from the Golestan Cohort Study. (Table 2 OR (95% CIs) of pancreatic cancer, by quartile of each fatty acid. OR Q2-Q1 OR ja OR Q4-Q1) Clinical Nutrition, 15.9.2020, nro 0. doi:10.1016/j.clnu.2020.09.002 ISSN 0261-5614 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.6.2025. (englanti)
  39. ↑ Larsson et. al: High-fat dairy food and conjugated linoleic acid intakes in relation to colorectal cancer incidence in the Swedish Mammography Cohort. The American Journal of Clinical Nutrition, Volume 82, Issue 4, October 2005, Pages 894–900. https://academic.oup.com/ajcn/article/82/4/894/4607591
  40. ↑ Transrasvat yhä ongelma Euroopassa – Suomen tilanne hyvä ([vanhentunut linkki]) 20.9.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 25.9.2012.
  41. ↑ E. Flöter, G. van Duijn, Trans-free fats for use in foods, in: Modifying lipids for use in foods (toim. F. D. Gunstone), Woodhead, Cambridge, UK, 2006, pp. 429–443 (englanniksi)
  42. ↑ G. van Duijn, Technical aspects of trans reduction in modified fats, Oléagineux, Corps Gras, Lipides, 12, 422–426 (2005) (englanniksi)
  43. ↑ Reijo Laatikainen: Vaihtoesteröinti margariineissa. Kari Salmisen vieraskirjoitus ja allekirjoittaneen vastaus PRONUTRITIONIST. 8.2.2016. Viitattu 5.1.2025.
  44. ↑ Sang-Bum Lee, Chul-Jin Kim, Ji-Hyun Kang, Sang-Hoon Song, Kang-Pyo Lee, Young-Chan Kim, Ki-Taek Lee: [https://patents.google.com/patent/WO2008066333A1/en Trans fatty acid free fat for margarine produced by enzymatic interesterification and method for preparing the same. WO2008066333A1 WIPO (PCT)] patents.google.com. Viitattu 4.7.2025.
  45. ↑ Sang-Bum Lee, Chul-Jin Kim, Ji-Hyun Kang, Sang-Hoon Song, Kang-Pyo Lee, Young-Chan Kim, Ki-Taek Lee: [https://patents.google.com/patent/WO2008066333A1/en Trans fatty acid free fat for margarine produced by enzymatic interesterification and method for preparing the same. WO2008066333A1 WIPO (PCT)] patents.google.com. Viitattu 4.7.2025.
  46. ↑ Palm Oil/Palm Kernel Oil Applications - Margarine[ vanhentunut linkki ] The Malaysian Palm Oil Council. Arkistoitu 25 helmikuu 2020. Viitattu 4 January 2010.
  47. ↑ Shurtleff, William; Aoyagi, Akiko: History of Soy Oil Margarine Soyinfo Center. Viitattu 4 January 2010.
  48. ↑ FinRavinto 2017 (6.3.6 Transrasvahapot, sivu 86) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  49. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, juustonaksu) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  50. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasva, margariinit) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  51. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, kahvileipä (pulla, viinerit ym.)) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  52. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, makeat leivonnaiset (tortut, kakut)) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  53. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, paistetut perunat (uppopaistetut ja uuniranskalaiset, lohkoperunat ym.)) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  54. ↑ Elintarvikkeet (haku) (Transrasvat, hampurilainen) Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.5.2025.
  55. ↑ a b Call to cut unhealthy fat in food news.bbc.co.uk. 7.10.2004. Viitattu 23.11.2021. (englanniksi)
  56. ↑ Call to label hidden fats in food BBC 27.7.2006 (englanniksi)
  57. ↑ a b Robert H. Eckel, Susan Borra, Alice H. Lichtenstein, Shirley Y. Yin-Piazza: Understanding the Complexity of Trans Fatty Acid Reduction in the American Diet. Circulation, 24.4.2007, nro 115, s. 2231–2246. doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.106.181947 Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ Livsmedelsverket avråder transfetter STV 19.5.2006 (ruotsiksi)
  59. ↑ Irene Mattisson, Fett,[vanhentunut linkki] Livsmedelsverket 2006 (pdf) (ruotsiksi)
  60. ↑ Transfettsyror i livsmedel (Arkistoitu – Internet Archive) Livsmedelverket 18.6.2003 (ruotsiksi)
  61. ↑ TRANSforming the Food Supply, Health Canada June 2006
  62. ↑ Iciar Astiasarán, Elena Abella, Giulia Gatta, Diana Ansorena: Margarines and Fast-Food French Fries: Low Content of trans Fatty Acids. Nutrients, 28.6.2017, 9. vsk, nro 7, s. 662. PubMed:28657612 doi:10.3390/nu9070662 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  63. ↑ Subramaniam Satchithanandam, Carolyn J. Oles, Carol J. Spease, Mary M. Brandt, Martin P. Yurawecz, Jeanne I. Rader: Trans, saturated, and unsaturated fat in foods in the united states prior to mandatory trans-fat labeling. Lipids, 2004-01, 39. vsk, nro 1, s. 11–18. PubMed:15055229 doi:10.1007/s11745-004-1195-5 ISSN 0024-4201 Artikkelin verkkoversio.
  64. ↑ Temporal Trends in Fast-Food Restaurant Energy, Sodium, Saturated Fat, and Trans Fat Content, United States, 1996–2013. https://www.cdc.gov/pcd/issues/2014/pdf/14_0202.pdf
  65. ↑ Q & A about Trans Fat Nutrition Labeling, (Arkistoitu – Internet Archive) FDA 2006 (englanniksi)
  66. ↑ Drew Ramsey, Tyler Graham: How Vegetable Oils Replaced Animal Fats in the American Diet The Atlantic. 26.4.2012. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  67. ↑ Trans Fats Added To Nutrition Labels MedicineNet. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  68. ↑ US debates 'hidden' food fats ban BBC, 30.10.2006
  69. ↑ Wendy’s tiedote 8.6.2006
  70. ↑ KFC plans 'important' trans fat 'milestone' USAToday 30.11.2006 (englanniksi)
  71. ↑ KFC's Big Fat Problem (Arkistoitu – Internet Archive) Time Magazine 26.6.2006 (englanniksi)
  72. ↑ KFC sued in US over cooking fats BBC 15.6.2006 (englanniksi)
  73. ↑ KFC reduces unhealthy trans-fats BBC 30.10.2006 (englanniksi)
  74. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  75. ↑ Trans fat (What governments do) 24.1.2024. World Health Organization WHO. Viitattu 30.5.2025.
  76. ↑ Final Determination Regarding Partially Hydrogenated Oils (Removing Trans Fat) Food and Drug Administration FDA. Viitattu 30.5.2025.
  77. ↑ a b Transrasvahapot pakkausmerkinnöissä Ruokavirasto. Viitattu 29.5.2025.
  78. ↑ Rasvan laatu ratkaisee (Transrasvakin on kovaa rasvaa) Sydänliitto. Viitattu 30.5.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Transrasva&oldid=23448369”